19.2.1997

Velkajärjestelyhakemus Rovaniemen käräjäoikeudessa

A:n 30.3.1995 tekemän hakemuksen johdosta käräjäoikeus päätti aloittaa velkajärjestelyn ja toimitti asiassa 15.8.1995 suullisen käsittelyn, jossa Kesko Oy ja Vähittäiskaupan Takaus Oy vaativat hakemuksen hylkäämistä, koska sille oli yksityishenkilön velkajärjestelylain 10 §:n 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut yleiset esteet. Mainitun lain 10 §:n 4 kohdan mukaisen esteen muodosti se, että A oli 14.10. ja 14.12.1993 vastikkeetta luovuttanut tyttärelleen 19 800 ja 40 000 markan arvoiset henkilöautot. A oli siten merkittävästi heikentänyt taloudellista asemaansa tekemällä oikeustoimen, joka voitaisiin peräyttää takaisinsaantia konkurssipesään koskevien säännösten nojalla, jos velkajärjestelyn sijasta olisi haettu konkurssia. Lain 10 §:n 5 kohdan mukaisen esteen muodosti se, että A oli 22.12.1993 tehdyssä ulosottoselvityksessä antanut väärän tiedon jättämällä ilmoittamatta edellä mainitun 14.10.1993 tapahtuneen 19 800 markan arvoisen auton luovutuksen.

Velkojien vaatimuksen johdosta antamassaan vastauksessa A esittämillään perusteilla katsoi, ettei velkajärjestelylle ollut edellä mainittuja yleisiä esteitä. Joka tapauksessa hakemuksen hyväksymiselle oli erityisiä vastasyitä. A viittasi muun muassa heikentyneeseen terveydentilaansa ja siihen, että A:n ulosmittausvelkojien Kesko Oy:n ja Vähittäiskaupan Takaus Oy:n nostettua 17.2.1995 ulosmittaustakaisinsaantikanteen A:n tytärtä vastaan autojen arvo oli yhtiöiden ja A:n tyttären välillä 4.5.1995 tehdyn sopimuksen mukaisesti korvattu yhtiöille, joille ei siten hänen menettelystään ollut aiheutunut vahinkoa.

Rovaniemen käräjäoikeuden päätös 18.8.1995

Käräjäoikeus lausui, että velkajärjestelylle oli Kesko Oy:n ja Vähittäiskaupan Takaus Oy:n esittämät velkajärjestelylain 10 §:n 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut yleiset esteet. Mitä tuli erityisiin vastasyihin käräjäoikeus totesi, ettei A:n menettelystä ollut aiheutunut taloudellista vahinkoa Kesko Oy:lle eikä Vähittäiskaupan Takaus Oy:lle ja että muille velkojille mahdollisesti syntyneen vahingon määrä oli pieni. Käräjäoikeus lausui kuitenkin, ettei ollut esitetty sellaisia erityisiä vastasyitä, joiden nojalla velkajärjestely yleisestä esteestä huolimatta voitiin myöntää. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 9.11.1995

A valitti hovioikeuteen. Valituksessaan A vaati velkajärjestelyn aloittamista. Velkajärjestelyhakemuksessa mainitut velat olivat syntyneet tavanomaisessa liiketoiminnassa, johon A ja hänen puolisonsa olivat sijoittaneet käytännössä kaiken varallisuutensa. Kesko Oy:tä ja Vähittäiskaupan Takaus Oy:tä lukuunottamatta ei A:n menettelystä ollut aiheutunut velkojille taloudellista vahinkoa. Mainittujen yhtiöiden toiminta asiassa oli ollut ristiriitaista ja epälojaalia, kun ne eivät olleet ennen takaisinsaantiasiassa tehtyä sopimusta ilmoittaneet aikomuksestaan vastustaa A:n velkajärjestelyhakemusta. A:n ikä ja alentunut työkyky huomioon ottaen hänellä ei ollut mahdollisuutta suorittaa velkojaan. Nämä seikat olivat erityisiä vastasyitä velkajärjestelyn myöntämiselle. Lisäksi A huomautti, että hän oli ulosottomenettelyssä tahattomasti antanut virheellisen tiedon.

Hovioikeus lausui, ettei A ollut esittänyt sellaisia erityisiä vastasyitä, joiden perusteella velkajärjestely voitaisiin käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevistä esteistä huolimatta myöntää. Sen vuoksi hovioikeus jätti käräjäoikeuden päätöksen voimaan.

Perustelut

Käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla velkajärjestelyn myöntämiselle on velkajärjestelylain 10 §:n 4 ja 5 kohdan mukaiset yleiset esteet.

A on valituksessaan lausunut muun muassa, että velkajärjestely olisi myönnettävä velkajärjestelylain 10 §:ssä tarkoitettujen erityisten vastasyiden vuoksi. Tällaisia vastasyitä olisivat etenkin hänen heikentynyt terveydentilansa ja se, että hänen tyttärensä oli Kesko Oy:n ja Vähittäiskaupan Takaus Oy:n nostaman ulosmittaustakaisinsaantikanteen johdosta sopinut A:n hänelle luovuttamien autojen arvon korvaamisesta mainituille A:n ulosmittausvelkojille.

Velkajärjestelylaissa ei ole säännöksiä siitä, mitä lain 10 §:n erityisillä vastasyillä tarkoitetaan. Lain esitöissä (HE 183/92 vp s. 53) mainittujen esimerkkien perusteella niillä voidaan kuitenkin todeta tarkoitetun ainakin sellaisia tapauksia, joissa velallinen on ryhtymällä maksamaan velkojaan osoittanut ottavansa niistä vastuun tai joissa velallinen on hylännyt esteperusteen muodostaman elämäntavan tai menettelyn ja osoittanut sosiaalista ryhdistäytymistä.

Velkajärjestelylain 60 §:n mukaan takaisinsaantia konkurssipesään koskevia säännöksiä voidaan soveltaa myös velkajärjestelyn yhteydessä. Takaisin saatavan omaisuuden arvo käytetään tällöin takaisinsaantia vaatineen velkojan hyväksi. Takaisinsaantimahdollisuudesta huolimatta velkajärjestelyä ei lain 10 §:n 4 kohdan mukaan voida ilman erityisiä vastasyitä myöntää velalliselle, joka on merkittävästi heikentänyt taloudellista asemaansa tai sopimattomasti suosinut jotakin velkojaa tekemällä oikeustoimen, joka voitaisiin peräyttää takaisinsaantia konkurssipesään koskevien säännösten nojalla, jos velkajärjestelyn sijasta olisi haettu konkurssia. Sääntelystä voidaan päätellä, ettei lain 10 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla oikeustoimella luovutetun omaisuuden arvon korvaamista jollekin tai joillekin velkojista voida ainakaan tavallisesti pitää laissa tarkoitettuna erityisenä vastasyynä. Lain 10 §:n 4 kohdan samoin kuin muidenkin samassa pykälässä lueteltujen velkajärjestelyn yleisten esteiden tarkoituksena onkin evätä velkajärjestely moitittavasti menetelleiden velallisten osalta sellaisissa tapauksissa, joissa velkajärjestelyn myöntäminen heikentäisi yleistä yhteiskunta- ja maksumoraalia.

A:n tyttärelleen luovuttamien autojen arvo on korvattu A:n velkojille sellaisen sopimuksen perusteella, johon A:n ei ole näytetty edes myötävaikuttaneen. Puheena olevan korvauksen suorittaminen ei ole velkajärjestelylain 10 §:ssä tarkoitettu erityinen vastasyy velkajärjestelyn myöntämiselle. A ei ole osoittanut muitakaan seikkoja, joita olisi pidettävä mainittuina erityisinä vastasyinä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.